bäk to bisnes

Niin. Kameran piuha on löytynyt ja kamerassa melkein 400 kissakuvaa, joka tarkoittaa sitä, että nyt on korkea aika purkaa tätä vyyhtiä ja jakaa mitä upeimmat kuvat meidän tuhansille faneille! Emännällä kun on "tenttiviikko", joten välttyäkseen niihin lukemista hän päivittelee tätä blogia sitten :)

♥:llä Kille

Aamupalalla

Meille täällä uudessa kodissa on kaikki niin uutta ja ihmeellistä! Uuden pöytäryhmän ( aikaisemmassa kodissa sellaista ei ollutkaan) ansiosta voimme tuijotella ruokailevia omistajia ihan läheltä ja mukavasti. Kuva on napattu hetki sitten.

Tekisi mieli tehdä kunnon postuksen kuinka olemme sopeutuneet uuteen kotiin, mutta kameran piuhat on paikassa x, eikä tee mieli esitellä kännykkäkuvia tämän enempää. Eiköhän se piuhakin löydy kun jotain mullistavaa kameraan tallentuu. Muutto ja tähän asti (nyt 1,5kk uudessa kodissa) on mennyt yllättävän kivasti. Kissat tottuivat kotiin heti! Se oli oikein mukava yllätys. Alakerran naapurista en sitten tiedä, miten hänen totuttelu on sujunut meidän yörallikatteihin.

Ihan täysin kivuttomasti muutto ei mennyt omistajien kannalta. Kolmas kerros eikä hissiä, muuttopäivänä lumimyrsky ja kun kamoja kellariin piti viedä niin sähköt poikki. Aah niin ihanaa kun yksi lukkokin piti sahata juuri silloin, mutta onneks sähköt palasivat jo melkein heti. Mistä niitä tavaroita oikein tulee? Yksi ikävä juttu tosin oli kissoillakin. Tokana päivänä huomattiin, että Killellä oli taas silmätulehdus (kolmas kerta 8kk aikana). Oli muuten normaali, juoksenteli täälä ympäriinsä. Saimme onneksi silloin viimeksi reseptin, niin piti vain hakea tipat. Tosin se ei ole "vain tipat", ne pitää antaakin se 3krt päivässä, mutta onneksi Kille jää nykyisin helpommin kiinni. Toivotaan, että se oli vain stressipohjaista, sillä jos se uusiutuu, matka vie taas lääkäriin tarkempiin tutkimuksiin.

Muuttoa odotellessa...

Asiat ovat nyt niin, että me muutetaan maalle. Okei, ei nyt sentään, mutta verrattuna nykyiseen tilanteeseen (1,5km keskustasta), 8km keskustasta on melkein kuin asuisi maalla. Se on uuden asunnon ainoa miinus ja onneksi plussia on paljon. Uudessa asunnossa on 16 neliötä enemmän, jossa voi riehua. Sieltä löytyy myös sauna iiiiiiiison ikkunan kanssa, niin, että voi makoilla saunan lauteilla ja katsella ulos. Lisäksi ilmansuuntia on kaksi. Nyt pystyy siis paljon paremmin vartioimaan huudeja. Joko kerroimme, että nyt lisäherkkuna on lasitettu parveke? Tietysti jos on plussia, on miinuksiakin. Me menetämme mm. tutut ulkoilumaastot ja sorsanmetsästysmestan, mutta tulevassa mestassa ulkoilumaasot ovat kyllä hyvät. Nopeasti pääsee metsään ja järven rannalle, vaikka se järvi meitä kissoja ei innostakkaan kauheasti. Annamme isoa kiitosta myös vähentyneestä liikenteen melusta. Ja kaikista eniten huoltajamme pelkää, miten nyt siellä kolmannessa kerroksessa asutaan? Nyt tulee siis rappu, johon saatamme karata, kun ennen sen sai estettyä pienellä tuulikaapilla...Muutto on siis jo tällä viikolla ( 2kk ollaan sitä jo odotettu!!) ja me menemme hoitoon Kimille tuttuun "mummolaan", jossa on kaloja.

Kimi on jo pakannut omat jutut. Muut ovat sitten järsineet pari laatikkoa rikki, vissiin ne eivät täyttyneet hyvään tahtiin.

Viimeisiä kertoja kun saamme olla näin lähellä tipusia ja jänöjä. Nyt joutuu sitten korkealta katselemaan niiden menoa.

Kissa lenkillä, siis aivan sairasta!

Olimme launtaina päiväkävelyllä Kimin kanssa. Kesällähän ulkoilimme koko ajan, mutta iltojen viilentyessä kävelyt ova loppuneet. Kimikään ei huuda enää iltaisin. On tainnut herra ymmärtää, että tällä hetkellä kelit eivät ole lenkeille suotuisat ja liikenteen melu on pelottavaa päiväsaikaan. Uskokaa tai älkää, herraa ei saanut millään sisälle. Joutui vähintään puoli tuntia sen kanssa joka ilta ulkoilemaan. Kesälenkit tapahtuivat pääasiasiassa myöhään illalla. Näin vastaan ei tule ketään, eikä liikenne häiritse kissaa, sillä asumme suuren liikenneympyrän vieressä, jossa on rauhallista vain kesällä. Launtaina oli kuitenkin niin nätti keli, joten nappasimme Herran sekä kameran ja lähdimme kävelylle. Päästäksemme rauhalliseen paikkaan, kannoin kissan tien yli ja vähän tieltä poispäin, jotta ohi menevät autot eivät olisi niin suuri shokki. Vastaan tuli pari keski-ikäistä naista ja yhtään häpeilemättä suoraan siinä meidän edessä osoitti ja sanoi, että "katso kissa, ihan sairasta"! Jep jep. Se, että huolehdin lemmikkini hyvinvoinnista ja ulkoilutan sitä valjaissa on aivan sairasta. Olisin luullut, että jos jokin erikoisempi lemmikki olisi, niin saataisin ihmetellä, mutta en mää sen ihmisen edessä sitä touhua sairaaksi nimittelisin. Kyseessä oli kuitenkin vain kissa, haloo, tavallinen kissa valjaissa!! Olen vieläkin tosi tuohtunut koko asiasta, mutta ei se mitään, me kyllä Kimin kanssa jatketaan ulkoilua, olipa vanhat akat mitä mieltä hyvänsä. Mutta tälläsiä otoksia tuli napattua, tosin jo huonolla mielellä.

Uljas rontti

Eteenpäin, ajatteli Kimi lehtikasassa

Kimara kotona. Katkerana kenties? Ulkoilua tälle neidille luvassa vasta ensi kesänä!

Suu auki, nyt tulee Kille!

Ajattelin kertoa vuorotellen kissojen kuulumisia. Nyt on vuorossa Kille. Herra täytti elokuussa kaksi vuotta. Pikkuhiljaa huomaan, että herra viihtyy paremmin. Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, serkkuni istuu sohvalla ja antaa kissoille herkkuja. Kille siinä muiden mukana kuin mikäkin mäkkärin kulmalla oleva kerjääjä. Muutama viikko sitten oli kylässä kääpiömäyräköira Luca ja Kille oli ainoa, joka ei mennyt sitä pakoon. Aamuisin Kille pomppii Kimaran rinnalla meidän päällä. Syliinottoa arastelee ja pakenee heti kun luulee, että se otetaan kiinni. Kuitenkin, jos herra saadaan kiinni, ei ole pitkään aikaan tapahtunut niin, että herra rupeaa rimpuilemaan. Kesäinen silmätulehduksen hoitokin meni ihan jees, ei kauhean montaa kertaa jouduttu juoksemaan kissan perässä. Tänään huomasin peräti kaksi kertaa, että kun nousin sängystä ja Kille nukkui jalkopäässä, pikkuinen ei lähtenytkään pakoon! Eli siis herra on ruvennut luottamaan meihin vielä vähän enemmän. Jess!!!

Miau nam nam. Killeä on aika hauska seurata. Joskus herra vaan on kieli ulkona, istuu hölmönä ja tuijottaa. Killestä saa varmaan parhaimmat naurut :D

 Kille näyttää kuinka joskus sekin voi epäonnistua kuvissa. Harvoin niin käy, koska herrahan on itse söpöys.

 Ihan viimeistä murua myöten pitää nuolla kaikki.

 Lisää!

Pikkuinen pehmeä palleroinen.

Kissimirrit ja maito

 Joskus emäntä aloittaa aamunsa muroilla ja maidolla. Ei ole mitään ihanempaa/kamalempaa, kun joku kissoista tai miksei vaikka kaikki kolme leirityy n. 20cm päähän lautasesta ja heti kun silmä välttää menee maistelemaan herkkuja. On ollut tosi törkeitäkin aamuja kun joku ei välitä sinusta pätkääkään ja menee syömään samalta lautaselta kanssasi. Valitettavasti emme opettaneet kissoille, että pöydällä ei saa olla, mutta se oli ihan tietoinen ratkaisu, sillä koko ajan niiden häätäminen ei olisi auttanut niitä tottumaan meihin. Lisäksi asuntomme on pikkuinen, että tuo pöytäpinta-ala käytetään ralliin.

 Välillä kyllästyn siihen touhuun niin, että kissatkin saa oman tilkan maitoa. Kuvassa lienee mun siskon kylkiäislahjana saatu kissamaito (tumma väri), kun niitten katti ei moista turhuutta juonut. Meidän kissoilla se meni ihan tosta vaan! Joskus kattimattiset saavat ihan tavallista maitoa, mutta sen verta vähän, että tuskin menee massu sekaisin. Olen koittanut seurata asiaa, kellään ei mene maidosta vatsa sekaisin, mutta ei voi tietää, kun harvemmin nuo karvatumput tulevat ilmoittamaan asiasta. 

 Näiden kuvien lisäksi löytyy hulvattoman hauska video kun kaikki kolme juovat maitoa, mutta Seriffi Kimi ei osaa, vaan puolet roiskuu pöydälle. Säästetään se paremaan hetkeen.

"Eiks täällä saa rauhassa syyäkkäään eiku siis juuakkaan?? Miau!"

 Kielijengiä

Killen kieli

 Kimaran kieli

Miau! Hyvää yötä kaikille karvatupsuille!

Lomalta viimeinkin...

Heipskukkuu! Ollaan oltu lomalla melkein hurjat 4kk! Tai siis lomalla ja lomalla...Joka arkipäivä töissä :D Eipä ole paljon lomaa pidelty. Kissatkaan, eivät tänä vuonna mihinkään päässeet, mutta viettivät pari viikonloppua kissahoitajan kanssa kotona. Eilen alkoi arki eli siis koulu (anteeksi siis yliopisto) ihan täysillä pyörimään, niin aika palata tänne blogin pariinkin, meinaan tätä on jo kyselty! Ja jos kyselijät eivät olleet tosissaan, niin sen mä tiedän, että ainakin mummuni lukee tätä, joten mummulle terkkuja!

Ja minkäs sen paremmin sopisi meidän lomakuviin, kuin kissanpäivät? Kesä loppuu, mutta arki jatkuu silti tälläisenä:

 "Anna ruokaa tai mee pois"

 "Ai kello on jo puolipäivää?"

Kun tämä Herra Kimi nukkuu tollain, niin on pakko mennä tökkimään, onko herra elossa.

PS. Kissoista on otettu kesän aikana ainakin 1000000 kuvaa, joten pikkuhiljaa rupeen saastuttamaan nettiä mun ihanilla pullanmurusilla.