Nyt oli pakko päästä kirjoittamaan kissojen vaikeuksista. Tai siis eihän kissoilla mitään vaikeuksia ole, vaan omistajilla. Päätimme avomiehen kanssa mennä extempore reissulle Gran Canarialle. Lähtö ei ole kuumimmasta päästä, meille jäi viikko asioiden järjestämiseen.
Emme ole ikinä olleet kissojen aikana pois kotoa kokonaista viikkoa (Kimi on ollut meillä kohta vuoden, muut vähän vähemmän). Eikä viitsi jättää kultamussukoita kotiin, vaikka hoitajiakin sinne sais, mutta silti ne joutuisivat olla aika paljon yksin. Koska meidän tutut kissaihmiset eivät kolmea hirviötä voi ottaa (vanhemmillani on ragdoll, joka suhtautuu tosi huonosti Kimiin ja tädilläni "musta pantteri", joka suhtautui tosi huonosti vanhempieni ragdolliin). Eli, jos ei ole paljon hoitanut kissoja/meidän kissoja, niin kolme kerralla saattaa olla aikamoinen pamaus. Kysyttiin sitten hoitopaikkaa avomiehen vanhemmilta, he sanoivat, että kyllä he Kimin voivat ottaa. Sen jälkeen kysyttiin minun mummulta ja sieltä tuli, että "kyllä me Kimi voidaan ottaa". Tässä vaiheessa pääsi nauru. Ei kuitenkaan iloinen. Ei ole omistajille helppoa kun yksi kissoista on niin suosittu, että se voidaan ottaa kaikkialle.
Kimi on ollut hoidossa mummulla ja hän sanoi, että kolmea hän ei välttämättä tahdo. Avomiehen vanhemmilla Kimi on käynyt kylässä n. kolmisen kertaa. Muut kattimatit ovat silloin kököttäneet kotona. Sovittiin mummun kanssa, että jospa hän tällä kertaa hoitaisi kahta muuta. Eli Kimara ja Kille menee hoitoon mummulle ja Kimi avomiehen vanhempien luokse. Jako on hyvä, sillä Kimara ja Kille ovat niin pelokkaita vielä ja viihtyvät hyvin kaksin. Kimi taas pärjää missä tahansa. Varsinkin kun Kimi on suurin innoittaja tappeluleikkeihin ja ralleihin, poppoo on hyvä erottaa hetkeksi.Tulee kova ikävä kultamussukoita! Vaikka pirulaisia ne ovat, tappoivat kodin ainoan palmunkin.
Nukun.
En nuku.
Nyt ku sais herkun.
Anna juusto!!
Nyt on sitten kissoille ostettu ruuat ja pahoittelulahjat. Pohdin autossa, että tuleeko musta samanlainen äitikin, vanhemmat matkoilla, lapsille jotain pientä kivaa.
