Asumme kerrostalossa, mutta maan tasalla eli meillä on pieni takapiha. Harmi kissoille, kun eivä pääse partsille, kuin tietysti hihnassa. Pistin oven kiinni, mutta en lukkoon. Siinä ravistellessa, kuulin, jonkun äänen ja mielessäni kyllä vilahti, että joku kissoista pääsi ulos, en kuitenkaan nähnyt ketään. Lumessakaan ei jälkiä näkynyt. Menin sisälle ja jatkoin siivoamista. Koska lumessa ei ollut jälkiä, niin en laskenut kissoja.Noin kymmenen minuutin kuluttua avasin parvekkeen välioven, jotta voisin lakaista välioven välissä olevat neulaset pois. Siinä vaiheessa sydän jätti muutaman lyönnin lyömättä, kun lasioven takana seisoo KIMI. Avasin oven ja herra kävelee rauhallisesti sisälle. Oli tainut pelästyä, sillä ei antanu koskea, oisin vaan koittanu, oliko herra käynyt lumessa, vai olenko todellakin niin sokea, että en nähnyt kissaa parvekkeella. Parin päivän päästä, ulko-oven luota (n. 15 metriä parvekkeen ovelta) löytyi tassunjälki. Oli se käyny etuoveakin koittamassa näköjään...Voi pikkuista.
Etuovelta
Tämä oli kolmas Kimin karkureissu. Ensimmäisellä kerralla meillä oli takapihalla grillibileet, tavaroita kun kannettiin ulos, siinä Kimi otti tilaisuuden ja spurttasi etuovelle. Siinä odotti kiltisti, kun päästetään sisälle, mikä järki tuossa oli, ei hajuakaan! Briana sanoo blogissaan, että "jos saisin valita: miljoona euroa verottomana tilille vai mahdollisuus tunkeutua kissojeni psyykeen ja saada selville mitä he ajattelevat, valitsisin jälkimmäisen". Niin varmaan minäkin, tosin en ehkä tällä hetkellä, koska opiskelen ja kohta pitäisi hakea kissanhiekkaa...Kolmas karkureissu oli mökillä, ajateltiin tuulettaa, oli hyttysverkko, mutta reunassa reikä, nii siitäpä se ryökäle päätti mennä. Kimi meni ulos ja jäi siihen. Hassua sinänsä, sillä jos oikein Kimin taustat tiedetään, niin 4kk ulkona vois olla se tekijä, että miksi kissa haluaa vapauteen ja karkaa (+ tyhmä omistajat tietty), mutta ei, herra spurttaa muutaman metrin ja jää siihen, eikä yritäkkään paeta.
Ihana <3 vaikka karmeaa että kissa ottaa niinsanotusti hatkat (kokemusta nimimerkillä)Meidän kissamme kastraatti herra Pööpö muutti meille aikuisena kolmevuotiaana kun edellisestä kodista tuli muuton vuoksi häätö on valjaisiin tottunut jne....olin herran kanssa sitten talomme takapihalla ja herrapa päätti et nyt riitti ja rimpas ittensä jollain kummalla irti minä sitten sydän karrella huusin miehelleni joka teki puita siinä lähistöllä et nyt se karkas ja toinen vaan vastas rauhaliseen tyylinsä että mihin se nyt kotoonsa menis ,tyhjä fleksi kädessäni juoksin puolihulluna sen perään no katturainenpa oli spurtannut suoraan etuovelle että mau nyt sisälle ja heti kuului komento;)suoraan polkua pitkin eikä yhtään minnekkään muualle.Toinen kissamme löytölempi tyttönen ell arvio Möykyn iästä 2-5v ei edes ajattele mennä ulos vaikka ovi olisikin auki saanut kai raukka tarpeekseen ulkoilua ollaan aloiteltu pehmeällä kaulapannalla sisällä pikkusen totuttaa(ja hyvin tuntuu hyväksyvän) jos vaikka valjailla sitten joskus ulos mentäisiin.t:Tarja ja Pööpö&Möykky
VastaaPoista