Meidän vastaanotto oli murskaava. Kimara tervehti pikaisesti, Kille ei tullut sohvan alla edes herkuillakaan. Ehdin pelästyä aika paljon, kun herraa ei heti löytynytkään. Yöllä kissat leppyivät meille ja viettivät puolet yöstä meitä "leipoen" ja pussailen. Tuhlaajapojan, eli Seriffi Koon paluu oli normaali. Herra toimitettiin kotiovelle. Hän asteli sisälle itsevarmasti. Hetken päästä rojahtikin syliin.
Kaikki kuvat ja videot Samsung S Plus-puhelimella.
Unohdin laittaa kuvan tiistaiselta kävelylenkiltä. Eli tuo on siis meidän Kimin sorsapaikka.
Kille ottaa rennnosti.
Mamman luon parvekkeella. Sorsapaikka nro 2. Me luotamme Kimiin sen verta, että herra pääsee parvekkeelle jonkun kanssa ilman valjaita. Kauan herra ei edes viihdy, eikä tuo ole muutenkaan yleistä, sillä ties milloin sille voi jotain päähän tupsahtaa. Onneksi kissa on sen verta ahmatti, että herkkupurkin kolistessa tullaan mistä vain.
Pöydän alla. Vissiin jotain ruokaa odottamassa.
Meillä ei käynyt tänäkään vuonna ketään virpomassa, vaikka taas oltiin varauduttu. Syynä lienee se, että asumme periatteessa opiskelijatalossa. Siksi pakko napata kuva muiden oksista.
Tallinnan tuliaset kissoille. Nuo kalat on sen verta vaikea löytää, niin ihan mielellämme kuljetimme tuota haisevaa tuliaista.
Kävimme Helina Tilkin liikkeessä (niitä on vissiin useampi)
Ostin tälläiset lautaset, pönkittääkseni "kissahullu" mainetta. Siellä oli vaikka mitä kissajuttuja ja astoita, mutta eipä oikeastaan tarvita, mutta syvistä lautasista oli puutetta. Nyt näitä voi käyttää sitten fiiliksen mukaan.
Kimara isännän sylissä. Tällä hetkellä on vielä tosi harvinaista.
Elämästä pitää nauttia!!
Nauttikaa ihmiset lopputalvesta, mutta eiköhän se kesä sieltä pian jo tuu! Terkuin Kimi, Kimara ja Kille.
Nauttikaa ihmiset lopputalvesta, mutta eiköhän se kesä sieltä pian jo tuu! Terkuin Kimi, Kimara ja Kille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti