Hassujen asentojen päivä

Kesäkuun alussa pojat taisivat pitää hassujen asentojen päivän. Asennot ovat yleensäkkin hauskoja, mutta tuolloin saatiin napattua eniten hassuja asentoja. Kuvat ovat kuvausjärjestyksessä.

Kimi aloitti päivän lojumalla kasassa.

"Mä niiiiin nuolen sut puhtaaks!"

"Joo, joo nuole mun tassutkin"

"Okei nyt sää oot puhas"

"Öitä"

Ota nyt selvää miksi edellisessä kuvassa Kimi nukkuu ja nyt se on taas pää pystyssä.

Kille upposi.

Näyttää erittäin mukavalta asennolta.

Naisten juttuja

Kimara tykkää katsella naisten juttuja. Neiti käy usein meikkikaapillakin. Tosin muut tekevät samaa :) Hieno tunne lakata kynsiä, kun kaikki kolme kattimattia istuvat puolen metrin säteellä. Tällä kertaa vältyttiin karvakynsiltä.

Niin tarkkaan se neiti katteli, etten ihmettelis vaikka tekis itteleen manikyyrin :D

Kimi tarkistuskäynnillä.

Taustalla neiti edelleen.

Silmähuuhde kissalle

Huomasin, että pari ihmistä oli eksynyt blogiin hakusanalla "silmähuuhde kissalle". Tilasin silmähuuhdetta kissoille edellisessä zooplustilauksessa, josta en ole vielä päivitellyt tänne. Harmi, että nämä kaksi löysivät tuskin tarvitsemansa, mutta toivottovasti seuraavalle tästä kirjoituksesta on apua. Eli kissojeni silmät rähmivät jonkin verran, sen tuskin aiheutti hiekkakaan, koska meidän mikrohiekka ei pöllyä, ainakaan kauheasti. Päätin lueskella nettien keskustelupalstoilla, ja jos olette lukeneet hullujen kissanaisten keskusteluja, niin välillä voi olla aika sirkus. Toinen oli sitä mieltä, että ei silmätulehduksen takia kannata vaivautua lääkäriin, kun taas toinen oli sellaista mieltä, että jos kissan silmä vähänkin rähmii niin ehdottomasti heti lääkäriin! Tietysti ihmisillä on erilainen kyky arvioida tilanne, mutta onneksi keskustelupalstoilla löytyy fiksujakin vastauksia. Eli jos sinulla ei ole tervettä arvostelukykyä, niin ei kannata eksyä kissapalstoille :D Silmähuuhdetta saa varmaan apteekistakin tai eläinkaupasta, mutta turvaudittiin nyt zooplussaan.

Golden Animala Care-silmähuuhteen tuotekuvauksessa luvataan:
"Tätä hoitoainetta voit antaa lemmikkisi silmille ilman huolta, koska aine ei sisällä saippuaa tai muita haitallisia aineita. Koostuu osmoosivedestä. Golden Animal Care -silmähuuhde on tarkoitettu hoitamaan ja puhdistamaan silmien aluetta sekä poistamaan ruskeita kyyneliä ja tahroja. Syynä jatkuvalle kyynelehtimiselle saattaa olla kyynelkanavien epämuodostumat, jotka tukkivat kyynelkanavat.
Säännöllinen tippojen käyttö korjaa tämän ongelman. Golden Animal Care -silmähuuhdet poistaa myös tahroja (esim. tassuissa), joita saattaa tulla seurauksena liiallisesta nuolemisesta."

Tuon kuvauksen perusteella tilattiin, lähinnä lause "voit antaa lemmikkisi silmille ilman huolta" sinetöi ostopäätöksen. Joissakin aineissa kun luki, että silmähuuhde, mutta ei saa joutua silmiin. Meillä kun kissat ovat pelokkaita, niin ei missään nimessä voitaisi käyttää silmille vaarallista ainetta. Ollaan muutama kerta pyyhitty tolla aineella silmät käyttäen vanutuppoja. Operaation jälkeen kissat ovat saaneet herkkuja. Toistaiseksi en osaa sanoa,  kuinka tehokasta aine on, mutta ainakaan ei ole mennyt huonompaan suuntaan ja kissojen simmut ovat tallella. Voisin varmaan sanoa, että hyvä tuote. Tuotteen tuoksu on mieto ja miellyttävä.

Kimin häntä ja silmähuuhde.

Kissa-albumi

Jokaisella itseään kunnioittavalla hullulla kissanaisella pitää olla kissa-albumi. Kuinkas muuten? Kun lähtee matkoille, niin voi albumista katsella mussukoita. Kun tulee vieraita ja jos kissoista joku istuu tiiviisti sohvan alla, aina voi kaivaa albumin ja näyttää vieraalle,että tällänen allasi kököttää! Tai kyllähän sitä vieraille lasten kuvia näytetään, vaikka lapsi ei oliskaan sohvan alla. Kissojen kuvia, ei sentään lompakkoon ole vielä eksynyt, en ole vielä se hulluin kissanainen. Meidän albumi tuli sattumalta mukaan Lempäälän Ideaparkista, kun oli tarjouksessa 5e. Ei muutakun kaikki albumia askartelemaan :)

Ukkoskissat

Tiedän, että mummun koira meni ilotulitteista aina sekaisin. Samoin vanhempieni kissa. Uutenavuotena meillä oli vain Kimi. Eipä sen nukkumista mitkään ilotulitteet haitanneet. Luulisin, että kissat pelkäävät ukkosta. Meilläpä tilanne on vähän eri. Muutama päivä sitten ukkosti oikein kunnolla. No mitäs meidän kissat? Ei mitään merkkejä mistään pelkäämisestä, päinvastoin, niiden mielestä se oli superhauska juttu. Kaikki liimautuivat ikkunoihin. Outoa...

Eka Kimi makoili vähän pöydällä. Näissä kuvissa täytyy huomioida, että yhtäkkiä kämpässä pimeni täysin. Me ollaan vähän hämäriä ihmisiä, joten kunnon valaistusta ei meille edes saa, joten kuvien ottaminen pimeellä on hankalaa.

Sitten Kimi otti paremman paikan. Ja tuo asento oli juuri pahimman myräkän aikana, niin mielenkiintonen se ukonen on.

Sitten Kille katseli ulos. Ikkuna siis aukee juuri ei kissan mentävän aukon verran. Periatteessa se on Killen ja Kimaran ainoa ulkoilumahdollisuus tällä hetkellä, koska heitä ei vielä tänä vuonna uskalla viedä ulos. Tai no ehkä Killen... Mutta kuitenkin, kissat änkeävät vuorotellen ikkunan väliin. Voitte kuvitella kuinka likainen ikkuna on,  koska aukko on niin kapea, että he istuvat siellä nenä kiinni ikkunassa.

Kimara odottaa kiltisti ikkunavuoroaan.

Tuo siis ei ole sitä ulkoilua, vaan kissa änkee yleensä kunnolla oikein kahden lasin väliin.

Ukkosen loputtua rupesi väsyttämään, eka Kimiä. Tuo asento bongattu ekaa kertaa.

Sitten haukottelemaan rupesi Kimara.

Killekin kellahti sohvalle.

Myöhemmin Kimi päätti vaihtaa paikkaa Killen kanssa sohvalle. Jos joku ihmettelee viltttiä, niin selityksenä on nahkasohva ja kissojen ralli. Kynsiä raapivat kiltisti puuhun, mutta öisin kun kissat leikkivät littaa, niin se menee vähän sohvan hermoille, niin pakkohan sitä on suojella.

Kille nukkuu ma(u)koisasti.

Näitä kuvia katsellessa tekee mieli mennä nukkumaan. Mutta herää kysymys, miksi kissat nukkuvat nyt? Ikinä eivät ole nukkuneet tähän aikaan! Toinen kysymys on teille, pelkäävätkö teidän eläimet ukkosta? 

Yllätys! Meillä asuukin kissojen sijasta hiiriä! Tai älä jätä nälkäisiä petoja yksin osa 2

Hain äitini luota vadelmapiirakoita, jotka olivat mun pikkuveljen tekemiä. (Kuten ehkä huomaatte koristelusta). Tulin kotiin, laitoin piirakat pöydälle. Puolen tunnin päästä meitä odottikin tälläinen yllätys sohvalta. Pieneltä possulta oli järsitty korvat, silmät, kärsä ja saparo ja jopa vähän enemmän. Piirakka oli mukavasti kissankarvoissa ja kuolassa. Nam! Toiselta possulta vietiin vain korva. Hyvää ruokahalua! Arvelemme, että teon takana on Kimara. Neiti kun tykkää syödä leivottuja juttuja.



Tässä, voitte vertailla ja samalla kuvitella miltä alunperin pulla näytti. Todennäköisesti, jos pulla olisi ollut tavallinen, se olisi säästynyt tolta kohtalolta.

Killen kastraatio

Tämä teksti on vanha, kopioitu petsien blogista ja muokattu. Ei sen takia, etten keksisi aiheita, vaan kertoakseni kuinka aina kaikki kissojen kanssa ei mene putkeen. Tosin toi on tähän asti ainoa meidän huono hetki ja toivottovasti siihen se jääkin. Tohon aikaan oltiin vasta miettimässä Kimaran tuloa meille.

 25.03.2011
"Nyt on sitten Kille leikattu. Koska Kimi oli meille tullessaan jo käsitelty ja Killelläkin oli rokotukset meille tullessaan niin tämä oli ensimmäinen kerta minulle eläinlääkärissä ikinä, ellei lasketa monta vuotta sitten vierailua hamsterin kanssa. Tai no onhan meillä suvussakin eläinlääkäri, setäni, mutta enpä osaa kuvitella kyseistä henkilöä eläinten viereen. Tai varsinkin minun kissojen.
Kaikki meni mönkään jo aamusta. Aika oli varattu kahdeksaksi, meiltä on matkaa eläinlääkäriin 3km ja autolla mentiin. Ruvettiin metsästämään Killeä 7.20 ja myöhästyttiin lääkäristä 10min, koska ei ajateltu, että Killen laitto koppaan kestäisi niin kauan. Eka yritettiin houkutella, kun ei onnistunut niin tökittiin kissaa pois sohvan alta vessaan, missä se olisi helpompi ottaa kiinni. Ralliahan se meni ja kakkaa tuli. Kille saatiin koppaan 7.52.
Onneksi Kimi ei ollut seuraamassa tuota touhua, sillä se annettiin eilen mummulleni hoitoon. Tämä sen takia, että pojat yhdessä riehuvat ja me ei pystytä tarkailemaan koko aikaa. Ehkä kärsivät eroahdistusta, mutta se on varmaan parempi, että Killen haava pysyy kiinni, koska olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita. Sitäpaitsi Kimi näytti jäävän mielellään mummulle. Lääkärissä Kille kipattiin pakkohäkkiin, koska muuten sitä ei olisi voinut käsitellä. Pikkuinen nukahti ja me saatiin mennä hetkeksi pois. Olin just menossa käymään koululla, kun tuli puhelu, että Killellä on vain toinen kives näkyvissä ja tällä aikataululla sitä ei saisi leikattua ja minulta kysyttiin leikataanko toinen kives nyt vai myöhemmin koko leikkaus. Eli 100% kastraation takaamiseksi tarvittaisiin pidempi leikkausaika ja leikkaus olisi vaikeampi. Koko kivestä ei välttämättä ole, ehkä ei ole kehittynyt vielä tai ei kehity ollenkaan tai sitten se on mahan puolella. Siellä se taas on lämpimässä, joten se on käyttökelvoton. Ultrassakaan sitä ei välttämättä näe, eli toisinsanoen Pikkuisellä Killellä on piilokives.  Sanoin, että tekevät miten parhaiten näkee ja Killeltä leikattiin näkyvä kives. Kissahan oli siis jo nukutettu,jos leikkausajankohta olisi siirtynyt, niin nukutus olisi ollut turha.
Toista kivestä ei välttämättä tarvitse leikata, jos Kille ei käyttäydy kollin tavoin. N. tunti sen jälkeen tultiin hakemaan Kille ja kaveri oli jo hereillä. Kuulemma jos on adrenaliinia niin paljon veressä, ei nukutus kestä kauan.
Matka kotiin meni hyvin, avasin kopan niin sieltähän se kaveri lähti juoksulenkille. En odottanut sellasta, sillä lukiessani muiden kokemuksista, heti nukutuksen jälkeen kissa ei edes kävele kunnolla. Sain sen takaisin vessaan viltin päälle. Nyttenkin siellä ja yrittää kairautua oven läpi. Voi pikkuista. Toivottovasti toista kivestä ei tarvitse leikata, tuo kokemus riitti varmaan sille.
 Lisäksi otettiin rokotukset ja tatuointi korvaan, vaikka tiskillä sanottiinkin, että nykyisin sirutus on parempi tapa. Kyllähän mä sen tiedän, sen verta tutkin kaikki asiat etukäteen. Jostain olen lukenut, että joka paikassa ei ole sirunlukulaitteita ja tatuoinnista näkee heti, että kyseessä ei ole villikissa. Joten olen tatuoinnin kannalla. Kimilläkin kun on tatska. Nyt on pikkuisella vihreä korva hetken aikaa."

Killehän oli ennen leikkausta tosi villi, leikkaus auttoi pikkuisen. Ainakin Killen kanssa pääsi melko pian leikkimään enemmän ja murinakin melkein loppui. Sitten alkoi hiljainen kehräys ja muutaman viikon päästä pääsi Killeä silittämäänkin. Nyt herra on jo melkein kesykissa!

Alienkissa muutama päivä leikkauksen jälkeen.