Tämä teksti on vanha, kopioitu petsien blogista ja muokattu. Ei sen takia, etten keksisi aiheita, vaan kertoakseni kuinka aina kaikki kissojen kanssa ei mene putkeen. Tosin toi on tähän asti ainoa meidän huono hetki ja toivottovasti siihen se jääkin. Tohon aikaan oltiin vasta miettimässä Kimaran tuloa meille.
25.03.2011
"Nyt on sitten Kille leikattu. Koska Kimi oli meille tullessaan jo käsitelty ja Killelläkin oli rokotukset meille tullessaan niin tämä oli ensimmäinen kerta minulle eläinlääkärissä ikinä, ellei lasketa monta vuotta sitten vierailua hamsterin kanssa. Tai no onhan meillä suvussakin eläinlääkäri, setäni, mutta enpä osaa kuvitella kyseistä henkilöä eläinten viereen. Tai varsinkin minun kissojen.
Kaikki meni mönkään jo aamusta. Aika oli varattu kahdeksaksi, meiltä on matkaa eläinlääkäriin 3km ja autolla mentiin. Ruvettiin metsästämään Killeä 7.20 ja myöhästyttiin lääkäristä 10min, koska ei ajateltu, että Killen laitto koppaan kestäisi niin kauan. Eka yritettiin houkutella, kun ei onnistunut niin tökittiin kissaa pois sohvan alta vessaan, missä se olisi helpompi ottaa kiinni. Ralliahan se meni ja kakkaa tuli. Kille saatiin koppaan 7.52.
Onneksi Kimi ei ollut seuraamassa tuota touhua, sillä se annettiin eilen mummulleni hoitoon. Tämä sen takia, että pojat yhdessä riehuvat ja me ei pystytä tarkailemaan koko aikaa. Ehkä kärsivät eroahdistusta, mutta se on varmaan parempi, että Killen haava pysyy kiinni, koska olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita. Sitäpaitsi Kimi näytti jäävän mielellään mummulle. Lääkärissä Kille kipattiin pakkohäkkiin, koska muuten sitä ei olisi voinut käsitellä. Pikkuinen nukahti ja me saatiin mennä hetkeksi pois. Olin just menossa käymään koululla, kun tuli puhelu, että Killellä on vain toinen kives näkyvissä ja tällä aikataululla sitä ei saisi leikattua ja minulta kysyttiin leikataanko toinen kives nyt vai myöhemmin koko leikkaus. Eli 100% kastraation takaamiseksi tarvittaisiin pidempi leikkausaika ja leikkaus olisi vaikeampi. Koko kivestä ei välttämättä ole, ehkä ei ole kehittynyt vielä tai ei kehity ollenkaan tai sitten se on mahan puolella. Siellä se taas on lämpimässä, joten se on käyttökelvoton. Ultrassakaan sitä ei välttämättä näe, eli toisinsanoen Pikkuisellä Killellä on piilokives. Sanoin, että tekevät miten parhaiten näkee ja Killeltä leikattiin näkyvä kives. Kissahan oli siis jo nukutettu,jos leikkausajankohta olisi siirtynyt, niin nukutus olisi ollut turha.
Toista kivestä ei välttämättä tarvitse leikata, jos Kille ei käyttäydy kollin tavoin. N. tunti sen jälkeen tultiin hakemaan Kille ja kaveri oli jo hereillä. Kuulemma jos on adrenaliinia niin paljon veressä, ei nukutus kestä kauan.
Matka kotiin meni hyvin, avasin kopan niin sieltähän se kaveri lähti juoksulenkille. En odottanut sellasta, sillä lukiessani muiden kokemuksista, heti nukutuksen jälkeen kissa ei edes kävele kunnolla. Sain sen takaisin vessaan viltin päälle. Nyttenkin siellä ja yrittää kairautua oven läpi. Voi pikkuista. Toivottovasti toista kivestä ei tarvitse leikata, tuo kokemus riitti varmaan sille.
Lisäksi otettiin rokotukset ja tatuointi korvaan, vaikka tiskillä sanottiinkin, että nykyisin sirutus on parempi tapa. Kyllähän mä sen tiedän, sen verta tutkin kaikki asiat etukäteen. Jostain olen lukenut, että joka paikassa ei ole sirunlukulaitteita ja tatuoinnista näkee heti, että kyseessä ei ole villikissa. Joten olen tatuoinnin kannalla. Kimilläkin kun on tatska. Nyt on pikkuisella vihreä korva hetken aikaa."
Killehän oli ennen leikkausta tosi villi, leikkaus auttoi pikkuisen. Ainakin Killen kanssa pääsi melko pian leikkimään enemmän ja murinakin melkein loppui. Sitten alkoi hiljainen kehräys ja muutaman viikon päästä pääsi Killeä silittämäänkin. Nyt herra on jo melkein kesykissa!
25.03.2011
"Nyt on sitten Kille leikattu. Koska Kimi oli meille tullessaan jo käsitelty ja Killelläkin oli rokotukset meille tullessaan niin tämä oli ensimmäinen kerta minulle eläinlääkärissä ikinä, ellei lasketa monta vuotta sitten vierailua hamsterin kanssa. Tai no onhan meillä suvussakin eläinlääkäri, setäni, mutta enpä osaa kuvitella kyseistä henkilöä eläinten viereen. Tai varsinkin minun kissojen.
Kaikki meni mönkään jo aamusta. Aika oli varattu kahdeksaksi, meiltä on matkaa eläinlääkäriin 3km ja autolla mentiin. Ruvettiin metsästämään Killeä 7.20 ja myöhästyttiin lääkäristä 10min, koska ei ajateltu, että Killen laitto koppaan kestäisi niin kauan. Eka yritettiin houkutella, kun ei onnistunut niin tökittiin kissaa pois sohvan alta vessaan, missä se olisi helpompi ottaa kiinni. Ralliahan se meni ja kakkaa tuli. Kille saatiin koppaan 7.52.
Onneksi Kimi ei ollut seuraamassa tuota touhua, sillä se annettiin eilen mummulleni hoitoon. Tämä sen takia, että pojat yhdessä riehuvat ja me ei pystytä tarkailemaan koko aikaa. Ehkä kärsivät eroahdistusta, mutta se on varmaan parempi, että Killen haava pysyy kiinni, koska olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita. Sitäpaitsi Kimi näytti jäävän mielellään mummulle. Lääkärissä Kille kipattiin pakkohäkkiin, koska muuten sitä ei olisi voinut käsitellä. Pikkuinen nukahti ja me saatiin mennä hetkeksi pois. Olin just menossa käymään koululla, kun tuli puhelu, että Killellä on vain toinen kives näkyvissä ja tällä aikataululla sitä ei saisi leikattua ja minulta kysyttiin leikataanko toinen kives nyt vai myöhemmin koko leikkaus. Eli 100% kastraation takaamiseksi tarvittaisiin pidempi leikkausaika ja leikkaus olisi vaikeampi. Koko kivestä ei välttämättä ole, ehkä ei ole kehittynyt vielä tai ei kehity ollenkaan tai sitten se on mahan puolella. Siellä se taas on lämpimässä, joten se on käyttökelvoton. Ultrassakaan sitä ei välttämättä näe, eli toisinsanoen Pikkuisellä Killellä on piilokives. Sanoin, että tekevät miten parhaiten näkee ja Killeltä leikattiin näkyvä kives. Kissahan oli siis jo nukutettu,jos leikkausajankohta olisi siirtynyt, niin nukutus olisi ollut turha.
Toista kivestä ei välttämättä tarvitse leikata, jos Kille ei käyttäydy kollin tavoin. N. tunti sen jälkeen tultiin hakemaan Kille ja kaveri oli jo hereillä. Kuulemma jos on adrenaliinia niin paljon veressä, ei nukutus kestä kauan.
Matka kotiin meni hyvin, avasin kopan niin sieltähän se kaveri lähti juoksulenkille. En odottanut sellasta, sillä lukiessani muiden kokemuksista, heti nukutuksen jälkeen kissa ei edes kävele kunnolla. Sain sen takaisin vessaan viltin päälle. Nyttenkin siellä ja yrittää kairautua oven läpi. Voi pikkuista. Toivottovasti toista kivestä ei tarvitse leikata, tuo kokemus riitti varmaan sille.
Lisäksi otettiin rokotukset ja tatuointi korvaan, vaikka tiskillä sanottiinkin, että nykyisin sirutus on parempi tapa. Kyllähän mä sen tiedän, sen verta tutkin kaikki asiat etukäteen. Jostain olen lukenut, että joka paikassa ei ole sirunlukulaitteita ja tatuoinnista näkee heti, että kyseessä ei ole villikissa. Joten olen tatuoinnin kannalla. Kimilläkin kun on tatska. Nyt on pikkuisella vihreä korva hetken aikaa."
Killehän oli ennen leikkausta tosi villi, leikkaus auttoi pikkuisen. Ainakin Killen kanssa pääsi melko pian leikkimään enemmän ja murinakin melkein loppui. Sitten alkoi hiljainen kehräys ja muutaman viikon päästä pääsi Killeä silittämäänkin. Nyt herra on jo melkein kesykissa!
Alienkissa muutama päivä leikkauksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti