Mökille mars!

Kesäkesäkesäkesäkesä! Meidät oltiin kutsuttu avomieheni tädin mökille. Vakituinen kissahoitajamme oli matkoilla ja olisimme kyllä saaneet jonkun käymään meillä, mutta emme viitsineet jättää kissoja pariksi päiväksi kotiin. Vakituinen kissahoitajamme on siis siskoni jolla on itsellä ragdoll ja hänet (sisko, ei kissaa) ollaan pari kertaa laitettu käymään meillä ja ruokkia kissat, paijata ja jutella niille. Tai ainakin näin mä luulen niin. Todennäköisesti tämä teinisisko on lorvinut meillä ja ollut koneella, mutta silti, kissojen kanssa on ollut joku pidemmän aikaa, eikä vain hetken ja kenties muutama rapsutuskin herui. Ja vaikka kahden päivän takia kahden tunnin matka on kissoille turhan raskas, mutta saimme kuitenkin hyödyn irti, Kimillä oli loistavat ulkoilumahdollisuudet ja pari muuta tajus, että kantokoppa voi olla ihan kiva asia.

Pakkasimme kissat (helpommin sanottu kuin tehty) ja lähdimme matkaan. Kissojen saaminen koppaan ei ole mikään helppo nakki, tai no Kimin sinne saa laitettua yleensä helposti ja nopeasti ja muutenkin hän on meidän kissoista kesyin ( kaikki kolme ovat villikissoja, niiden tarinan kerron sitten tulevaisuudessa). Kimi on myös ollut hoidossa Killen kastraation aikoihin ja otamme herran aina välillä käymään kylässä, joten hänelle autossa matkustaminen ja kantokoppa on tuttua kauraa.

Kimara ja Kimi tutkivat.

Kille on kantokopassa tuotu kotiin ja viety kaksi kertaa lääkäriin, ekalla kerralla kastraatioon ja toisella kerralla rokotukseen. En minäkään tuon jälkeen suostuis koppaan. Molemmilla kerroilla katin saaminen koppaan oli haaste, sillä asuntomme on ilman ovia. Ainoat ovet wc ja ulko-ovi tietysti. Ekalla kerralla Kille tyhjensi suolensa täydellisesti, tokalla vähän ja nyt se vaan vähän haisi - edistystä!

Kimaran ainoa koppakokemus on tulo meille kotiin. Hän olikin haastavin kaveri lähdön suhteen, mutta naisilla tunnetusti kestää ;)

Katit vöissä. Isoimmassa kopassa Kimi, keskimmäisessä Kille ja lähimmässä Kimara.

Matka sinne sujui hyvin, ilta ja tiet tyhjiä. Vähän joku yritti jostain valittaa matkan alussa, mutta hetken päästä Kimi ja Kille nukahtivat. Kimara vaan tuijotteli. Killeä joutui tökkimään onko kissa hengissä, sillä meinaan oli aika laiska asento ja kuono ihan ritilässä kiinni.

Tässä on meidän pikku mökki, kissoille paljon uutta ihmeteltävää ja uudet maisemat ikkunoista.



Kimara kerroskopassa.



Todellisuudessa Kimi ei nuku kengän kanssa, vaan tossa on menossa hulluuskohtaus, samanlainen kun se sai Kongo Kickeroo tyynyn, joka sisältää kissanminttua. Kimi nuoli kenkää hullun lailla ja pettymykseksi kengät laitettiin kaappiin. Illalala Kimi tapasi koiran (Kimi valjaissa, koira vapaana), jonkinlaisen spanielin. Odotin, että Kimin reaktio olisi tosi pelästynyt, mutta pelko paistoi vain vähän ja loppujen lopuksi Kimi vähät välitti. Koirakin vähän pelkäsi ja murisi pikkuisen, mutta ei mitään sen kummempaa välikohtauksesta onneksi tullut.




Seuraavana päivänä ulkoiltiin oikein urakalla. Kimi ulkoilutti meidän parisen tuntia aika kivasti kivikoista maastoa, ylös ja alas. Kerrankin Kimi sai mennä tasan sinne minne halusi. Muut kissat eivät varmaan tänä vuonna pääse ulkoilemaan, koska ovat vielä liian pelokkaita.




Tälläistä menoa.




Järvikin käytiin katsastamassa.



Ja sitten taas juostiin.



Kimillä niin kova kiire, ettei taluttaja pysy mukana. Onneksi kuvaaja on aina askeleen edellä!



Käytiin katsastamassa vene. Ilmeestä päätellen Kimi ei veneistä taida tykätä, mutta taluttajalle ja kuvaajalle kyllä kelpasi pieni ajelu järvellä.



Suurennos edellisestä kuvasta. Seriffi-ilme.



Kimi niiiiiin itsevarmana.



Kimille taisi tulla jano, joten vietiin se takaisin mökkiin muiden seuraksi.



"Siis täh, kuka sää niinku luulet olevas? "



Mökissä tutkittiin tietysti joka kolkka.



Kille ja kenkä.



Killen jänisasento.

Siinä olikin pari päivää kuvina. Jossain vaiheessa mökkiä tuuletettiin, koska oli niin kuuma. Ikkunassa oli hyttysverho kiinni niiteillä ja alareunasta se oli irti. Eikä sitä edes tajua, jos ei katso läheltä. Ajateltiin, tuskin kissat huomaa jaollaanhan me koko ajan paikalla. Kimi äkäsi aukon n. 10 minuutin sisällä ja päätti hypätä ulos. Onneksi mies huomasi ja juoksi kissan perässä ulos. Eipä se mihkään menny, kökötti siinä vaan. Karkaaminen on vaarallista silti, ties mihin puuhun olisi kiivennyt ja oltais jääty mökille viikoksi.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194686436021/artikkeli/miska-kissa+oli+melkein+viikon+puussa+-+palokunta+sai+sen+alas+vasta+toisella+yrittamalla.html

Kissojen pakkaaminen oli yllättävän hankalaa(ei kuitenkaan ollut edes kovinkaan hankalaa), sillä luulis nyt, että pikkumökissä ne saa kiinni helposti, mutta sellanen juttu kuin sohva hankaloitti. Kaikki kissat kiipesivät sen sisälle. Kimi oli yllättävä kortti, ei halunnut lähteä. Ymmärrän! Oli niin kiva ulkoilla rauhallisessa ympäristössä. Kimara fiksuna naisena ymmärsi heti, että nyt on vaan pakko lähtee. Pikkuruinen Kille oli vähän ilkeä, mutta sekin saatiin aika nopeasti pakattua.
Paluumatka meni hyvin, mitä
nyt nautittiin välillä kissakuorosta, oli varmaan nälkä.


Sateisin terveisin Kille, Kimara ja Kimi